Viikkorutiinit

Kaksi viikkoa jäljellä ennen kotiin paluuta, päivät tuntuu vaan menevän kokoajan nopeammin ja nopeammin! Tässä tekstissä ois nyt tietoa vähän meidän viikkorutiineista ja mun työtehtävistä.

Maanantaista lauantaihin aamupala on klo 7.30. Jokainen AEC-TEA:n asukas (meitä on nyt täällä asumassa kuusi), tekee viikon vuoroissa aamupalan. Jokaisella on myös omat viikoittaiset työtehtävät talon siisteyden ylläpitämisessä.  Lisäksi ruoka tehdään koko porukalle pareittain.

Mun tämän hetkinen viikko-ohjelma menee kutakuinkin näin:

Maanantai: Siivous-, ja toripäivä. Torilta hankitaan kerralla koko viikon hedelmät ja vihannekset. Rahaa käytetään noin 50 realia (20 euroa). Nämä torikäynnit on aina yhtä hämmästyttäviä, sillä porukkaa tuntuu olevan enemmän mitä koko kaupungissa yhteensä. Lisäksi tarjolla tuntuu olevan lähes mitä tahansa koiranpennuista mitä eksoottisimpiin hedelmiin. Myöhemmin päivällä on aikaa englannin tuntien suunnittelulle ja Illalla klo. 19-21 opetan sitten englantia mun vasta-alkajaryhmälle. Tykkään tästä ryhmästä erittäin paljon ja kielimuuriakaan ei ole enää vähään aikaan ollut, sillä eräs oppilas on niin hyvin edistynyt, että pystyy tulkkaamaan mun sepustukset portugaliksi jos joku ei ymmärrä. Yhteensä oppilaita on tässä ryhmässä 14. 

Tiistai: Päiväkotipäivä! Aamupalan jälkeen suunta kohti hyvin läheistä päiväkotia, ei tarvitse kuin kävellä pihan poikki niin perillä ollaan. Oon 2-vuotiaiden ryhmässä ja lapsia taitaa olla yhteensä noin 13 kappaletta. Päiväkodissa yhteensä on 50 lasta ja KAIKKI lapset syövät samaan aikaan melko pienessä ja todella kaikuisassa huoneessa. Ennen ruokailun aloittamista meinaa olla aina melkoinen melu. Tää päiväkoti on todella pelkistetty verrattuna suomalaiseen vastaavaan, esim. mun ryhmän tilat koostuu yhdestä melko tilavasta huoneesta, jossa ei ole kuitenkaan muuta kuin pitkä pöytä ja patjat lattioilla nukkaria varten.  Saman pöydän ääressä vaihdetaan vaipat, lapset syövät välipalansa ja piirtelevät jne… Vessa ja suihkuhuone löytyy myös tämän huoneen yhteydestä. Vaikka tilat onkin aika karut, niin oon tykännyt työskennellä näiden lasten kanssa, sylitettäviä riittää kokoajan ja yleensä lasten itku loppuu heti, kun lapsen vain nostaa syliin ja rauhoittelee vähän aikaa. Siellä on myös yksi hyvin itkualtis poika, joka tulee mua joka aamu kädet levällään itkien vastaan ja ensimmäiset hetket meneekin häntä rauhoitellen. Tiistaina illasta meillä on sitten portugalin kielen tunti täällä AEC-TEA:lla.

Keskiviikko: Aamupäivä sujuu yleensä rauhallisissa merkeissä illan tunteja suunnitellen. Myöhemmin iltapäivällä meillä suomalaisilla on työharjoittelun osalta tapaaminen meidän amerikkalaisen työharjoitteluohjaaja Sacian kanssa. Illalla on vuorossa taas englannin tunnit, sama aika ja sama ryhmä mitä maanantaisinkin.

Torstai: Vuorossa päiväkoti! Päiväkoteilun jälkeen klo. 15-17 on vuorossa lasten englannin tuntien pito yhdessä paikallisen vapaaehtoisen Alinen kanssa. Ryhmiä on kaksi ja oppitunti kestää 60 minuuttia. Alinen kanssa tullaan hyvin juttuun ja näitä tunteja on hauska pitää, vaikka molemmissa ryhmissä on välillä haastavaa pitää kuria yllä lasten ollessa hyvin energisiä.    

Perjantai: Vapaapäivä, tai no, miten sen nyt ottaa. Tuntien suunnittelua, juoksevien asioiden hoitamista, koulutehtävien tekemistä jne.   

Lauantai: Vuorossa englannin kielen opettamista toisille vasta-alkajille klo 8.00-11.30. Opetetaan yhdessä amerikkalaisen vapaaehtoisen Alexin kanssa. Tästäkin ryhmästä tykkään paljon! Lounaan jälkeen vuorossa on taas lasten englannin tunnit Alinen kanssa klo. 15-17. Ryhmät ovat samat mitä torstaisin.

Sunnuntai: Vapaa! Tämä on se päivä, kun saa nukkua vähän pidempään ja tehdä koko päivän mitä lystää. Yleensä mennään porukalla erään hostellin yhteydessä sijaitsevalle uima-altaalle. Uimisen ja auringossa paistattelun jälkeen vuorossa on jäätelöbaari, josta tilataan acait, joka on paikallista herkkua. Viime viikkoina ollaan koettu vähän pettymyksiä tämän altaalle ja jäätelöbaarille menon suhteen, koska brasilialaiseen tapaan allas saattaa olla kiinni (vaikka sen pitäisi olla auki) ja acai puolestaan saattaa olla loppunut.

Tämän viikon tavoitteena vois olla sitten noiden tuliaisten oston aloittaminen... 

Maaliskuu!

Työharjoittelua kaksi kuukautta takana ja vielä olisi yksi edessä! Viimeisen kuukauden ensimmäinen viikko lähtikin rytinällä käyntiin sairaalareissun merkeissä. Useamman päivän sängyssä makaamisen ja mahataudin takia pääsin, taikka jouduin tutustumaan kahteen paikalliseen sairaalaan. Ensimmäisestä lähistöllä sijaitsevasta sairaalasta tai jostain vastaavasta, jonne menin yhdessä tulkkini kanssa, ei löytynyt lääkäreitä, joten jouduimme tekemään toisen reissun suurempaan, vähän kauempana sijaitsevaan sairaalaan. Nestehukan takia pääsin sitten ensimmäistä kertaa elämässäni tiputukseen, mikä oli vissiin ihan hyvä juttu, koska heikotus ja pahoinvointi vähenivät huomattavasti sairaalassa vietetyn aamupäivän jälkeen. Vaikka puitteet siellä olikin tosi karut (huoneissa ei ollut mitään muuta kuin välttämättömät laitteet, sängyt ja pöydät), niin palvelu oli tosi ystävällistä ja tämmöistä vaaleaihoista kummajaista kohdeltiin tosi huolehtivasti. Sairaalareissun päätteeksi pääsin (taas ensimmäistä kertaa elämässäni) ambulanssin kyytiin, koska kiltti lääkärisetä ei päästänyt minua lähtemään yksin kävellen kotimatkalle. Tulkki oli tässä vaiheessa lähtenyt jo kotiin ja meillä oli sairaalan henkilökunnan kanssa lievä kielimuuri lähtemisestä, mutta siitäkin selvittiin ja pian olinkin ambulanssin kyydissä matkalla takaisin AEC-TEA:lle. Nyt on apteekista haettu kunnon lääkkeet, jotka rupesi suht nopeasti vaikuttamaan, joten kaikki ok! Olipahan kokemus. Sairaalahoidosta ja ambulanssikyydistä ei tarvinnut maksaa mitään, lääkkeisiin meni 20 realia eli noin kahdeksan euroa. Loppureissu pitäisi vissiin syödä pelkästään jotain kaurapuuroa, kerta nämä paikalliset pöperöt ei tee hyvää meikäläiselle.

Ennen tätä mahatautiepisodia vietettiin viikko matkustamisen merkeissä Salvadorin karnevaaleilla ja Imbassai nimisessä pikkukaupungissa meren rannalla maaten. Salvadorissa vietettiin yhteensä neljä päivää maailman suurimpia katukarnevaaleja juhlien, ihmisiä oli liikkeellä enemmän kuin olen missään ikinä aiemmin nähnyt tai varmaan ikinä tulen näkemään. Kadut täyttyivät iltaisin juhlijoista, sambakulkueista ja rekoista, joiden katoilla Brasilian kuuluisimmat artistit esiintyivät.  Joka nurkalle oli pystytetty esiintymislavoja ja ruoka-, ja juomakojuja.  Lisäksi kaupunki oli koristeltu näyttävästi tietysti karnevaaliaiheisin koristein. Vaikka väentungos oli välillä aika ahdistavaa, niin kokonaisuudessaan karnevaalit oli upea kokemus, eikä mitään vastoinkäymisiä koettu. Erityisesti karnevaalien avajaisilta oli yksi ikimuistoisempia iltoja ja varsinkin osallistuminen ensimmäiseen kulkueeseen samban askeleita tavaillen oli jotain sanoinkuvaamatonta! Sanoinkuvaamatonta oli myös se tunne jaloissa kolmen illan loputtoman tanssimisen ja kävelyn jälkeen. Alla olevasta linkistä löytyy video Salvadorin karnevaaleilta, kuvaa varmasti paremmin minkälaista siellä oli kuin mitä nämä minun selitykset!

  

http://www.salvadorcarnival.info/salvadorcarnival_zmainframe.html

Imbassai sijaitsi noin 70 kilometrin päässä Salvadorista ja sinne matkustettiin paikallisbussilla. Rauhallisella rannalla löhöäminen oli ehkä paras tapa toipua karnevaalien aiheuttamasta väsymyksestä, tosin silläkin reissulla oli sitten varjopuolensa, koska sekä minä että matkakumppanini kärähdimme sen verran mukavasti auringossa, että jälkeenpäin pystyimme vertailemaan kuka punoittaa pahiten. Itselle noin seitsemän tunnin bussimatka takaisin Capim Grossoon kärähtäneellä takamuksella ei ollut se mukavin tapa matkustaa, mutta no perille päästiin ja nyt on tullut oltua hyvin tarkkana auringon kanssa.

  

Viimeiset neljä viikkoa sisältää loppurutistuksen työharjoittelun osalta ja seuraava blogipäivitys on sitten pyhitetty niistä kuvioista kertomiselle.  Ajattelin myös reipastua tämän blogin suhteen niin lisää tekstiä luvassa pian! Ihan varmasti. Tässä vielä muutama kuva karnevaaleilta ja Imbassaista.