Maaliskuu!

Työharjoittelua kaksi kuukautta takana ja vielä olisi yksi edessä! Viimeisen kuukauden ensimmäinen viikko lähtikin rytinällä käyntiin sairaalareissun merkeissä. Useamman päivän sängyssä makaamisen ja mahataudin takia pääsin, taikka jouduin tutustumaan kahteen paikalliseen sairaalaan. Ensimmäisestä lähistöllä sijaitsevasta sairaalasta tai jostain vastaavasta, jonne menin yhdessä tulkkini kanssa, ei löytynyt lääkäreitä, joten jouduimme tekemään toisen reissun suurempaan, vähän kauempana sijaitsevaan sairaalaan. Nestehukan takia pääsin sitten ensimmäistä kertaa elämässäni tiputukseen, mikä oli vissiin ihan hyvä juttu, koska heikotus ja pahoinvointi vähenivät huomattavasti sairaalassa vietetyn aamupäivän jälkeen. Vaikka puitteet siellä olikin tosi karut (huoneissa ei ollut mitään muuta kuin välttämättömät laitteet, sängyt ja pöydät), niin palvelu oli tosi ystävällistä ja tämmöistä vaaleaihoista kummajaista kohdeltiin tosi huolehtivasti. Sairaalareissun päätteeksi pääsin (taas ensimmäistä kertaa elämässäni) ambulanssin kyytiin, koska kiltti lääkärisetä ei päästänyt minua lähtemään yksin kävellen kotimatkalle. Tulkki oli tässä vaiheessa lähtenyt jo kotiin ja meillä oli sairaalan henkilökunnan kanssa lievä kielimuuri lähtemisestä, mutta siitäkin selvittiin ja pian olinkin ambulanssin kyydissä matkalla takaisin AEC-TEA:lle. Nyt on apteekista haettu kunnon lääkkeet, jotka rupesi suht nopeasti vaikuttamaan, joten kaikki ok! Olipahan kokemus. Sairaalahoidosta ja ambulanssikyydistä ei tarvinnut maksaa mitään, lääkkeisiin meni 20 realia eli noin kahdeksan euroa. Loppureissu pitäisi vissiin syödä pelkästään jotain kaurapuuroa, kerta nämä paikalliset pöperöt ei tee hyvää meikäläiselle.

Ennen tätä mahatautiepisodia vietettiin viikko matkustamisen merkeissä Salvadorin karnevaaleilla ja Imbassai nimisessä pikkukaupungissa meren rannalla maaten. Salvadorissa vietettiin yhteensä neljä päivää maailman suurimpia katukarnevaaleja juhlien, ihmisiä oli liikkeellä enemmän kuin olen missään ikinä aiemmin nähnyt tai varmaan ikinä tulen näkemään. Kadut täyttyivät iltaisin juhlijoista, sambakulkueista ja rekoista, joiden katoilla Brasilian kuuluisimmat artistit esiintyivät.  Joka nurkalle oli pystytetty esiintymislavoja ja ruoka-, ja juomakojuja.  Lisäksi kaupunki oli koristeltu näyttävästi tietysti karnevaaliaiheisin koristein. Vaikka väentungos oli välillä aika ahdistavaa, niin kokonaisuudessaan karnevaalit oli upea kokemus, eikä mitään vastoinkäymisiä koettu. Erityisesti karnevaalien avajaisilta oli yksi ikimuistoisempia iltoja ja varsinkin osallistuminen ensimmäiseen kulkueeseen samban askeleita tavaillen oli jotain sanoinkuvaamatonta! Sanoinkuvaamatonta oli myös se tunne jaloissa kolmen illan loputtoman tanssimisen ja kävelyn jälkeen. Alla olevasta linkistä löytyy video Salvadorin karnevaaleilta, kuvaa varmasti paremmin minkälaista siellä oli kuin mitä nämä minun selitykset!

  

http://www.salvadorcarnival.info/salvadorcarnival_zmainframe.html

Imbassai sijaitsi noin 70 kilometrin päässä Salvadorista ja sinne matkustettiin paikallisbussilla. Rauhallisella rannalla löhöäminen oli ehkä paras tapa toipua karnevaalien aiheuttamasta väsymyksestä, tosin silläkin reissulla oli sitten varjopuolensa, koska sekä minä että matkakumppanini kärähdimme sen verran mukavasti auringossa, että jälkeenpäin pystyimme vertailemaan kuka punoittaa pahiten. Itselle noin seitsemän tunnin bussimatka takaisin Capim Grossoon kärähtäneellä takamuksella ei ollut se mukavin tapa matkustaa, mutta no perille päästiin ja nyt on tullut oltua hyvin tarkkana auringon kanssa.

  

Viimeiset neljä viikkoa sisältää loppurutistuksen työharjoittelun osalta ja seuraava blogipäivitys on sitten pyhitetty niistä kuvioista kertomiselle.  Ajattelin myös reipastua tämän blogin suhteen niin lisää tekstiä luvassa pian! Ihan varmasti. Tässä vielä muutama kuva karnevaaleilta ja Imbassaista.