tudo bem

Maailman loppu. Hirvea olo. Ihmiset sekaisin. Elaimet peloissaan. Naita asioita tapahtuu, jos menee paiva ilman papuja. Onneksi ei ole viela sattunut eteen tallaista. Muutenkaan nalkaa ei ole paassyt nakemaan. Ruoka on mielestani oikein maukasta ja hyvaa, valilla pieni vaihtelu voisi olla kivaa, mutta kylla 3 kuukautta riisidietilla menee. Varsinkin kun vastineeksi saa Brasilian! Vielakin valilla havahdun siihen etta todella olen taalla. Voisin onnitella itseani oivasta valinnasta. Tama maailma on niin erilainen omastani, etta pienetkin asiat tuntuvat jotenkin jannittavilta ja erikoiselta. Esimerkiksi vessapaperin heittaminen roskikseen, hyttysverkon sisalla nukkuminen, puutarhan hoitaminen vasaralla, veden loppunen paiviksi jne.
Muut asiat joihin alkaa ehka pian tottua: se, etta ihmiset tuijottavat aina ja kaikkialla, huutelevat peraasi ja moikkailevat. Sietamaton kuumuus koko ajan! Asiat tapahtuvat, kun tapahtuvat, kello on melko turha kapistus. Jopa kaupat ovat auki, niinkuin lystaavat. Kukotkin laulavat ihmeellisiin aikoihin, esimerkiksi 1.20 yolla.

Kuten Elina aiemmin mainitsi kesaloma on meneillaan, joten meininki on melkoisen rento. Aikaa olemme muunmuassa viettaneet rippumatossa loikoillen, capoeirassa ja joogassa kayden ja uusia eksoottisia hedelmia maistellen. Uusi lahes lempihedelmani on maracuja, niiin hyvaa! Suomessa ei varmaan tee mieli hedelmia..Mutta papuja sitakin enemman <3

Edessa on hieman sekava viikonloppu, silla AEC-TEA:lla jarjestetaan kulttuurisia tyopajoja, joihin mekin voimme osallistua ja uusi vapaaehtoinen saapuu ehka myos. Mutta lets vamos! Kohti seikkailuja :)

Vilma

Olà!

Huomenna tulee kuluneeksi kaksi viikkoa siitä, kun jätin rakkaan kotikaupunkini taakseni ja aloitin matkaamiseni tänne toiselle puolen maapalloa ja tattadaa, vielä ollaan hengissä!Haasteita koettiin kylläkin jo Suomen puolella, kun lumimyrskyn takia meidän lento lähti Helsinki-Vantaalta lopulta tunnin myöhässä. Frankfurtissa oli sitten ruhtinaalliset 10 minuuttia aikaa vaihtaa konetta ja vaikka kuinka urhoollisesti juostiin läpi lentokentän, niin eihän me sille sitten keritty. Saatiin kuitenkin uusi lento vielä samalle päivälle ja lopulta päästiin Salvadoriin Lissabonin kautta, huh! Kotimaata meinaa tulla kyllä ikävä ruokailujen yhteydessä, mutta urhoollisesti olen kuitenkin ainakin maistellut (melkein) kaikkea mitä lautaselle on laitettu, äidille terkkuja!

Kuluneena viikkona ollaan opiskeltu ahkerasti portugalin kieltä 14-vuotiaan brasilialaisen pojan johdolla. Täällä AEC-TEA:lla useimmat vapaaehtoisista kyllä puhuvat englantia, mutta muualla siitä ei juurikaan ole hyötyä, joten piakkoin olisi suht kätevää osata kieltä edes vähän! Käsiä huitomalla ja niitä muutamia portugalin kielen sanoja toistamalla pääsee kuitenkin pitkälle.

Täällä Brasiliassa vietellään vielä kesälomaa, joten meidän työharjoittelukaan ei ole vielä päässyt kunnolla käynnistymään, tai ainakaan oman alan töitä ei vielä ole päässyt tekemään.Ollaan lähinnä järjestelty ja siivottu järjestön tiloja loman jäljiltä.  Helmikuusta lähtien alkaa sitten olla enemmän tekemistä ja odotan kyllä innolla mitä kaikkea on luvassa! Täällä järjestöllä meidät on otettu vastaan todella hyvin ja kaupungillakin kulkiessa tuntemattomat ihmiset moikkailevat, mikä on aika hassua. Viime lauantaina oltiin AEC-TEA:n meksikolaisen vapaaehtoisen läksiäisissä erään paikallisen luona ja siellä kyllä riitti menoa ja meininkiä. Juhlien isäntä oli hevimiehiä ja siellä katseltiin mm. Nightwishin live dvd:tä. Sain paljon arvostusta kerrottuani, että olen nähnyt kyseisen yhtyeen Suomessa, tosin se keskustelu loppuikin sitten lyhyeen kielimuurin takia… 

Lisää kuulumisia luvassa taas myöhemmin!

Boa tarde!

Vuosi sitten tammikuussa haimme Mikkelin ammattikorkeakoulun kautta harjoitteluvaihtoon Brasilian Capim Grossoon vapaaehtoistyöjärjestö AEC-TEA:an. Hakuprosessi oli pitkä ja tuskainen, koska tieto vaihtoon pääsystä tuli vasta marraskuussa 2011. Hakuprosessiin kuului KV-koordinaattorin haastattelussa käyminen, sekä lisäksi usean eri hakemuksen lähettäminen koululle ja Brasiliaan. Lopulta meitä lähti matkaan kolme opiskelijaa, kaikki eri aloilta: sosionomi-, yhteisöpedagogi-, ja kulttuurituottajaopiskelija. 

AEC-TEA on vapaaehtoisten voimin toimiva organisaatio, joka järjestää kulttuurillisia ja kasvatuksellisia tapahtumia ja projekteja Capim Grossossa.  AEC-TEA:n tärkeimpiä tehtäviä ovat englannin kielen ja kulttuurillisten menetelmien opettaminen paikallisille, jotta he voivat käyttää menetelmiä hyödyksi myöhemmin ja saada muutkin paikalliset osalliseksi yhteisön toimintaan. Tulevaisuuden tavoitteena on, että AEC-TEA pyörisi paikallisten voimin, ja että se saisi valtion avustusta ja tuloja projekteista. Ympäri Capim Grossoa on paikkoja, joihin voimme mennä tutustumaan ja avustamaan. Esimerkiksi päiväkotiin, luomutilalle, mielenterveyskuntoutuskeskukseen tai lapsityövoiman vastaiseen järjestöön voi mennä antamaan omaa aikaansa.  Nämä paikat pyörivät vähällä rahalla, joten heille on suuri apu vapaaehtoisista, vaikka portugalia ei osaisikaan puhua. Paikalle meneminen merkitsee heille paljon, sillä se osoittaa kiinnostusta ja pienikin apu on tarpeen.

www.aec-tea.org

Capim Grosso on melko pieni sisämaan kaupunki Bahian osavaltiossa, noin 200:n kilometrin päässä Salvadorista. Saavuimme tänne sunnuntai-iltana, sitä ennen ehdimme viettää neljä lomapäivää Salvadoriin tutustuen. Pääsimme tutustumaan brasilialaiseen kulttuuriin oleilemalla Salvadorin vanhassa kaupungissa, maistelemalla paikallisia ruokia ja samban askeleita harjoitellen. Vietimme paljon aikaa myös rannalla käräyttäen aurinkoon tottumattoman valkoisen nahkamme, sillä auringon intensiivisyys täällä päiväntasaajan läheisyydessä on järjetöntä. Nyt vietämme toista harjoittelupäivää hyvin rennoissa merkeissä järjestöön ja sen vapaaehtoisiin tutustuen, syöden mangoja ja riippumatossa loikoillen. Lunta ei ole vielä tullut ikävä! 

-Elina ja Vilma