Viikkorutiinit

Kaksi viikkoa jäljellä ennen kotiin paluuta, päivät tuntuu vaan menevän kokoajan nopeammin ja nopeammin! Tässä tekstissä ois nyt tietoa vähän meidän viikkorutiineista ja mun työtehtävistä.

Maanantaista lauantaihin aamupala on klo 7.30. Jokainen AEC-TEA:n asukas (meitä on nyt täällä asumassa kuusi), tekee viikon vuoroissa aamupalan. Jokaisella on myös omat viikoittaiset työtehtävät talon siisteyden ylläpitämisessä.  Lisäksi ruoka tehdään koko porukalle pareittain.

Mun tämän hetkinen viikko-ohjelma menee kutakuinkin näin:

Maanantai: Siivous-, ja toripäivä. Torilta hankitaan kerralla koko viikon hedelmät ja vihannekset. Rahaa käytetään noin 50 realia (20 euroa). Nämä torikäynnit on aina yhtä hämmästyttäviä, sillä porukkaa tuntuu olevan enemmän mitä koko kaupungissa yhteensä. Lisäksi tarjolla tuntuu olevan lähes mitä tahansa koiranpennuista mitä eksoottisimpiin hedelmiin. Myöhemmin päivällä on aikaa englannin tuntien suunnittelulle ja Illalla klo. 19-21 opetan sitten englantia mun vasta-alkajaryhmälle. Tykkään tästä ryhmästä erittäin paljon ja kielimuuriakaan ei ole enää vähään aikaan ollut, sillä eräs oppilas on niin hyvin edistynyt, että pystyy tulkkaamaan mun sepustukset portugaliksi jos joku ei ymmärrä. Yhteensä oppilaita on tässä ryhmässä 14. 

Tiistai: Päiväkotipäivä! Aamupalan jälkeen suunta kohti hyvin läheistä päiväkotia, ei tarvitse kuin kävellä pihan poikki niin perillä ollaan. Oon 2-vuotiaiden ryhmässä ja lapsia taitaa olla yhteensä noin 13 kappaletta. Päiväkodissa yhteensä on 50 lasta ja KAIKKI lapset syövät samaan aikaan melko pienessä ja todella kaikuisassa huoneessa. Ennen ruokailun aloittamista meinaa olla aina melkoinen melu. Tää päiväkoti on todella pelkistetty verrattuna suomalaiseen vastaavaan, esim. mun ryhmän tilat koostuu yhdestä melko tilavasta huoneesta, jossa ei ole kuitenkaan muuta kuin pitkä pöytä ja patjat lattioilla nukkaria varten.  Saman pöydän ääressä vaihdetaan vaipat, lapset syövät välipalansa ja piirtelevät jne… Vessa ja suihkuhuone löytyy myös tämän huoneen yhteydestä. Vaikka tilat onkin aika karut, niin oon tykännyt työskennellä näiden lasten kanssa, sylitettäviä riittää kokoajan ja yleensä lasten itku loppuu heti, kun lapsen vain nostaa syliin ja rauhoittelee vähän aikaa. Siellä on myös yksi hyvin itkualtis poika, joka tulee mua joka aamu kädet levällään itkien vastaan ja ensimmäiset hetket meneekin häntä rauhoitellen. Tiistaina illasta meillä on sitten portugalin kielen tunti täällä AEC-TEA:lla.

Keskiviikko: Aamupäivä sujuu yleensä rauhallisissa merkeissä illan tunteja suunnitellen. Myöhemmin iltapäivällä meillä suomalaisilla on työharjoittelun osalta tapaaminen meidän amerikkalaisen työharjoitteluohjaaja Sacian kanssa. Illalla on vuorossa taas englannin tunnit, sama aika ja sama ryhmä mitä maanantaisinkin.

Torstai: Vuorossa päiväkoti! Päiväkoteilun jälkeen klo. 15-17 on vuorossa lasten englannin tuntien pito yhdessä paikallisen vapaaehtoisen Alinen kanssa. Ryhmiä on kaksi ja oppitunti kestää 60 minuuttia. Alinen kanssa tullaan hyvin juttuun ja näitä tunteja on hauska pitää, vaikka molemmissa ryhmissä on välillä haastavaa pitää kuria yllä lasten ollessa hyvin energisiä.    

Perjantai: Vapaapäivä, tai no, miten sen nyt ottaa. Tuntien suunnittelua, juoksevien asioiden hoitamista, koulutehtävien tekemistä jne.   

Lauantai: Vuorossa englannin kielen opettamista toisille vasta-alkajille klo 8.00-11.30. Opetetaan yhdessä amerikkalaisen vapaaehtoisen Alexin kanssa. Tästäkin ryhmästä tykkään paljon! Lounaan jälkeen vuorossa on taas lasten englannin tunnit Alinen kanssa klo. 15-17. Ryhmät ovat samat mitä torstaisin.

Sunnuntai: Vapaa! Tämä on se päivä, kun saa nukkua vähän pidempään ja tehdä koko päivän mitä lystää. Yleensä mennään porukalla erään hostellin yhteydessä sijaitsevalle uima-altaalle. Uimisen ja auringossa paistattelun jälkeen vuorossa on jäätelöbaari, josta tilataan acait, joka on paikallista herkkua. Viime viikkoina ollaan koettu vähän pettymyksiä tämän altaalle ja jäätelöbaarille menon suhteen, koska brasilialaiseen tapaan allas saattaa olla kiinni (vaikka sen pitäisi olla auki) ja acai puolestaan saattaa olla loppunut.

Tämän viikon tavoitteena vois olla sitten noiden tuliaisten oston aloittaminen... 

Maaliskuu!

Työharjoittelua kaksi kuukautta takana ja vielä olisi yksi edessä! Viimeisen kuukauden ensimmäinen viikko lähtikin rytinällä käyntiin sairaalareissun merkeissä. Useamman päivän sängyssä makaamisen ja mahataudin takia pääsin, taikka jouduin tutustumaan kahteen paikalliseen sairaalaan. Ensimmäisestä lähistöllä sijaitsevasta sairaalasta tai jostain vastaavasta, jonne menin yhdessä tulkkini kanssa, ei löytynyt lääkäreitä, joten jouduimme tekemään toisen reissun suurempaan, vähän kauempana sijaitsevaan sairaalaan. Nestehukan takia pääsin sitten ensimmäistä kertaa elämässäni tiputukseen, mikä oli vissiin ihan hyvä juttu, koska heikotus ja pahoinvointi vähenivät huomattavasti sairaalassa vietetyn aamupäivän jälkeen. Vaikka puitteet siellä olikin tosi karut (huoneissa ei ollut mitään muuta kuin välttämättömät laitteet, sängyt ja pöydät), niin palvelu oli tosi ystävällistä ja tämmöistä vaaleaihoista kummajaista kohdeltiin tosi huolehtivasti. Sairaalareissun päätteeksi pääsin (taas ensimmäistä kertaa elämässäni) ambulanssin kyytiin, koska kiltti lääkärisetä ei päästänyt minua lähtemään yksin kävellen kotimatkalle. Tulkki oli tässä vaiheessa lähtenyt jo kotiin ja meillä oli sairaalan henkilökunnan kanssa lievä kielimuuri lähtemisestä, mutta siitäkin selvittiin ja pian olinkin ambulanssin kyydissä matkalla takaisin AEC-TEA:lle. Nyt on apteekista haettu kunnon lääkkeet, jotka rupesi suht nopeasti vaikuttamaan, joten kaikki ok! Olipahan kokemus. Sairaalahoidosta ja ambulanssikyydistä ei tarvinnut maksaa mitään, lääkkeisiin meni 20 realia eli noin kahdeksan euroa. Loppureissu pitäisi vissiin syödä pelkästään jotain kaurapuuroa, kerta nämä paikalliset pöperöt ei tee hyvää meikäläiselle.

Ennen tätä mahatautiepisodia vietettiin viikko matkustamisen merkeissä Salvadorin karnevaaleilla ja Imbassai nimisessä pikkukaupungissa meren rannalla maaten. Salvadorissa vietettiin yhteensä neljä päivää maailman suurimpia katukarnevaaleja juhlien, ihmisiä oli liikkeellä enemmän kuin olen missään ikinä aiemmin nähnyt tai varmaan ikinä tulen näkemään. Kadut täyttyivät iltaisin juhlijoista, sambakulkueista ja rekoista, joiden katoilla Brasilian kuuluisimmat artistit esiintyivät.  Joka nurkalle oli pystytetty esiintymislavoja ja ruoka-, ja juomakojuja.  Lisäksi kaupunki oli koristeltu näyttävästi tietysti karnevaaliaiheisin koristein. Vaikka väentungos oli välillä aika ahdistavaa, niin kokonaisuudessaan karnevaalit oli upea kokemus, eikä mitään vastoinkäymisiä koettu. Erityisesti karnevaalien avajaisilta oli yksi ikimuistoisempia iltoja ja varsinkin osallistuminen ensimmäiseen kulkueeseen samban askeleita tavaillen oli jotain sanoinkuvaamatonta! Sanoinkuvaamatonta oli myös se tunne jaloissa kolmen illan loputtoman tanssimisen ja kävelyn jälkeen. Alla olevasta linkistä löytyy video Salvadorin karnevaaleilta, kuvaa varmasti paremmin minkälaista siellä oli kuin mitä nämä minun selitykset!

  

http://www.salvadorcarnival.info/salvadorcarnival_zmainframe.html

Imbassai sijaitsi noin 70 kilometrin päässä Salvadorista ja sinne matkustettiin paikallisbussilla. Rauhallisella rannalla löhöäminen oli ehkä paras tapa toipua karnevaalien aiheuttamasta väsymyksestä, tosin silläkin reissulla oli sitten varjopuolensa, koska sekä minä että matkakumppanini kärähdimme sen verran mukavasti auringossa, että jälkeenpäin pystyimme vertailemaan kuka punoittaa pahiten. Itselle noin seitsemän tunnin bussimatka takaisin Capim Grossoon kärähtäneellä takamuksella ei ollut se mukavin tapa matkustaa, mutta no perille päästiin ja nyt on tullut oltua hyvin tarkkana auringon kanssa.

  

Viimeiset neljä viikkoa sisältää loppurutistuksen työharjoittelun osalta ja seuraava blogipäivitys on sitten pyhitetty niistä kuvioista kertomiselle.  Ajattelin myös reipastua tämän blogin suhteen niin lisää tekstiä luvassa pian! Ihan varmasti. Tässä vielä muutama kuva karnevaaleilta ja Imbassaista. 

Vesiputouksia ja karnevaalien odotusta

Huh, viime tekstista on paassyt vierahtamaan vahan aikaa ja taalla on tapahtunut niin paljon, etten oikein tieda mista pitaisi kertoa! Viikot ovat vierahtaneet nopeasti, viime viikonloppuna kaytiin retkella Jacobinassa, joka sijaitsi noin tunnin bussimatkan paassa. Jacobinassa riitti enemman vilsketta mita taalla Capim Grossossa, Suomen mittakaavassa se vastaisi ehka Joensuun kokoluokkaa. Kauppoja oli paljon ja me tytot vietettiinkin aikaa vaatekaupoissa kierrellen. Paikallisen oppaan avustuksella paastiin myos vaeltamaan vuorilla ja nakemaan muutama vesiputous. Maisemat oli upeita ja oli myos tosi virkistavaa paasta vaeltamisen yhteydessa valilla uimaan!

Varsinainen tyon teko alkaa (vihdoin ja viimein) ensi viikolla kesalomien paatyttya. Meille on pidetty opettajakoulutusta englannin tunteja varten ja tosi toimiin paasenkin huomenna, kun ensimmainen 1-tason ryhma aloittaa opiskelunsa.  Kyseisia ryhmia on kaksi ja tunteja on neljana kertana viikossa. Lisaksi avustan lasten englannin tunteja. Paivakotitadin urani jatkunee myos ensi viikolla, tekemista siis riittaa ja mulla on sellainen kutina et tama kuukausi tulee kulumaan vauhdilla... Parin viikon paasta Brasiliassa kaynnistyy myos karnevaalien juhlinta ja me matkustetaan Salvadoriin katsomaan milta maailman suurin kansanjuhla nayttaa, taidetaan olla kaikki jo nyt tosi innoissamme sinne paasemisesta!

Tama viikonloppu on sujunut muutamissa juhlissa aikaa rennosti viettaen, perjantaina oltiin eraan paikallisen syntymapaivajuhlilla ja kajautettiin Vilman ja Antin kanssa onnittelulaulu tietysti suomeksi. Eilen taas paastiin nakemaan milta brasilialaiset sukujuhlat nayttavat, matkustettiin eraalle farmille, jossa oli monta kymmenta ihmista viettamassa aikaa syoden ja juoden ja uima-altaassa polskien. Tunnelma oli tosi vieraanvarainen ja juhlien isantavaki piti huolen, etta lasi ja lautanen olivat kokoajan taynna. Tanaan ohjelmassa on viela laheisen pousadan (hostellin) uima-altaan valtaus, seka vaalivalvojaisten pitoa! Suomen uutisia on tullut seurattua tiiviisti (varsinkin niita pakkaspaivityksia) ja taytyy sanoa, etta kotimaan ilmastoa ei ainakaan ole tullut yhtaan ikava...

tudo bem

Maailman loppu. Hirvea olo. Ihmiset sekaisin. Elaimet peloissaan. Naita asioita tapahtuu, jos menee paiva ilman papuja. Onneksi ei ole viela sattunut eteen tallaista. Muutenkaan nalkaa ei ole paassyt nakemaan. Ruoka on mielestani oikein maukasta ja hyvaa, valilla pieni vaihtelu voisi olla kivaa, mutta kylla 3 kuukautta riisidietilla menee. Varsinkin kun vastineeksi saa Brasilian! Vielakin valilla havahdun siihen etta todella olen taalla. Voisin onnitella itseani oivasta valinnasta. Tama maailma on niin erilainen omastani, etta pienetkin asiat tuntuvat jotenkin jannittavilta ja erikoiselta. Esimerkiksi vessapaperin heittaminen roskikseen, hyttysverkon sisalla nukkuminen, puutarhan hoitaminen vasaralla, veden loppunen paiviksi jne.
Muut asiat joihin alkaa ehka pian tottua: se, etta ihmiset tuijottavat aina ja kaikkialla, huutelevat peraasi ja moikkailevat. Sietamaton kuumuus koko ajan! Asiat tapahtuvat, kun tapahtuvat, kello on melko turha kapistus. Jopa kaupat ovat auki, niinkuin lystaavat. Kukotkin laulavat ihmeellisiin aikoihin, esimerkiksi 1.20 yolla.

Kuten Elina aiemmin mainitsi kesaloma on meneillaan, joten meininki on melkoisen rento. Aikaa olemme muunmuassa viettaneet rippumatossa loikoillen, capoeirassa ja joogassa kayden ja uusia eksoottisia hedelmia maistellen. Uusi lahes lempihedelmani on maracuja, niiin hyvaa! Suomessa ei varmaan tee mieli hedelmia..Mutta papuja sitakin enemman <3

Edessa on hieman sekava viikonloppu, silla AEC-TEA:lla jarjestetaan kulttuurisia tyopajoja, joihin mekin voimme osallistua ja uusi vapaaehtoinen saapuu ehka myos. Mutta lets vamos! Kohti seikkailuja :)

Vilma

Olà!

Huomenna tulee kuluneeksi kaksi viikkoa siitä, kun jätin rakkaan kotikaupunkini taakseni ja aloitin matkaamiseni tänne toiselle puolen maapalloa ja tattadaa, vielä ollaan hengissä!Haasteita koettiin kylläkin jo Suomen puolella, kun lumimyrskyn takia meidän lento lähti Helsinki-Vantaalta lopulta tunnin myöhässä. Frankfurtissa oli sitten ruhtinaalliset 10 minuuttia aikaa vaihtaa konetta ja vaikka kuinka urhoollisesti juostiin läpi lentokentän, niin eihän me sille sitten keritty. Saatiin kuitenkin uusi lento vielä samalle päivälle ja lopulta päästiin Salvadoriin Lissabonin kautta, huh! Kotimaata meinaa tulla kyllä ikävä ruokailujen yhteydessä, mutta urhoollisesti olen kuitenkin ainakin maistellut (melkein) kaikkea mitä lautaselle on laitettu, äidille terkkuja!

Kuluneena viikkona ollaan opiskeltu ahkerasti portugalin kieltä 14-vuotiaan brasilialaisen pojan johdolla. Täällä AEC-TEA:lla useimmat vapaaehtoisista kyllä puhuvat englantia, mutta muualla siitä ei juurikaan ole hyötyä, joten piakkoin olisi suht kätevää osata kieltä edes vähän! Käsiä huitomalla ja niitä muutamia portugalin kielen sanoja toistamalla pääsee kuitenkin pitkälle.

Täällä Brasiliassa vietellään vielä kesälomaa, joten meidän työharjoittelukaan ei ole vielä päässyt kunnolla käynnistymään, tai ainakaan oman alan töitä ei vielä ole päässyt tekemään.Ollaan lähinnä järjestelty ja siivottu järjestön tiloja loman jäljiltä.  Helmikuusta lähtien alkaa sitten olla enemmän tekemistä ja odotan kyllä innolla mitä kaikkea on luvassa! Täällä järjestöllä meidät on otettu vastaan todella hyvin ja kaupungillakin kulkiessa tuntemattomat ihmiset moikkailevat, mikä on aika hassua. Viime lauantaina oltiin AEC-TEA:n meksikolaisen vapaaehtoisen läksiäisissä erään paikallisen luona ja siellä kyllä riitti menoa ja meininkiä. Juhlien isäntä oli hevimiehiä ja siellä katseltiin mm. Nightwishin live dvd:tä. Sain paljon arvostusta kerrottuani, että olen nähnyt kyseisen yhtyeen Suomessa, tosin se keskustelu loppuikin sitten lyhyeen kielimuurin takia… 

Lisää kuulumisia luvassa taas myöhemmin!

Boa tarde!

Vuosi sitten tammikuussa haimme Mikkelin ammattikorkeakoulun kautta harjoitteluvaihtoon Brasilian Capim Grossoon vapaaehtoistyöjärjestö AEC-TEA:an. Hakuprosessi oli pitkä ja tuskainen, koska tieto vaihtoon pääsystä tuli vasta marraskuussa 2011. Hakuprosessiin kuului KV-koordinaattorin haastattelussa käyminen, sekä lisäksi usean eri hakemuksen lähettäminen koululle ja Brasiliaan. Lopulta meitä lähti matkaan kolme opiskelijaa, kaikki eri aloilta: sosionomi-, yhteisöpedagogi-, ja kulttuurituottajaopiskelija. 

AEC-TEA on vapaaehtoisten voimin toimiva organisaatio, joka järjestää kulttuurillisia ja kasvatuksellisia tapahtumia ja projekteja Capim Grossossa.  AEC-TEA:n tärkeimpiä tehtäviä ovat englannin kielen ja kulttuurillisten menetelmien opettaminen paikallisille, jotta he voivat käyttää menetelmiä hyödyksi myöhemmin ja saada muutkin paikalliset osalliseksi yhteisön toimintaan. Tulevaisuuden tavoitteena on, että AEC-TEA pyörisi paikallisten voimin, ja että se saisi valtion avustusta ja tuloja projekteista. Ympäri Capim Grossoa on paikkoja, joihin voimme mennä tutustumaan ja avustamaan. Esimerkiksi päiväkotiin, luomutilalle, mielenterveyskuntoutuskeskukseen tai lapsityövoiman vastaiseen järjestöön voi mennä antamaan omaa aikaansa.  Nämä paikat pyörivät vähällä rahalla, joten heille on suuri apu vapaaehtoisista, vaikka portugalia ei osaisikaan puhua. Paikalle meneminen merkitsee heille paljon, sillä se osoittaa kiinnostusta ja pienikin apu on tarpeen.

www.aec-tea.org

Capim Grosso on melko pieni sisämaan kaupunki Bahian osavaltiossa, noin 200:n kilometrin päässä Salvadorista. Saavuimme tänne sunnuntai-iltana, sitä ennen ehdimme viettää neljä lomapäivää Salvadoriin tutustuen. Pääsimme tutustumaan brasilialaiseen kulttuuriin oleilemalla Salvadorin vanhassa kaupungissa, maistelemalla paikallisia ruokia ja samban askeleita harjoitellen. Vietimme paljon aikaa myös rannalla käräyttäen aurinkoon tottumattoman valkoisen nahkamme, sillä auringon intensiivisyys täällä päiväntasaajan läheisyydessä on järjetöntä. Nyt vietämme toista harjoittelupäivää hyvin rennoissa merkeissä järjestöön ja sen vapaaehtoisiin tutustuen, syöden mangoja ja riippumatossa loikoillen. Lunta ei ole vielä tullut ikävä! 

-Elina ja Vilma