Vuosi sitten tammikuussa haimme Mikkelin
ammattikorkeakoulun kautta harjoitteluvaihtoon Brasilian Capim Grossoon
vapaaehtoistyöjärjestö AEC-TEA:an. Hakuprosessi oli pitkä ja tuskainen, koska
tieto vaihtoon pääsystä tuli vasta marraskuussa 2011. Hakuprosessiin kuului
KV-koordinaattorin haastattelussa käyminen, sekä lisäksi usean eri hakemuksen
lähettäminen koululle ja Brasiliaan. Lopulta meitä lähti matkaan kolme
opiskelijaa, kaikki eri aloilta: sosionomi-, yhteisöpedagogi-,
ja kulttuurituottajaopiskelija.
AEC-TEA on vapaaehtoisten voimin toimiva
organisaatio, joka järjestää kulttuurillisia ja kasvatuksellisia tapahtumia ja
projekteja Capim Grossossa. AEC-TEA:n
tärkeimpiä tehtäviä ovat englannin kielen ja kulttuurillisten menetelmien
opettaminen paikallisille, jotta he voivat käyttää menetelmiä hyödyksi
myöhemmin ja saada muutkin paikalliset osalliseksi yhteisön toimintaan.
Tulevaisuuden tavoitteena on, että AEC-TEA pyörisi paikallisten voimin, ja että
se saisi valtion avustusta ja tuloja projekteista. Ympäri Capim Grossoa on
paikkoja, joihin voimme mennä tutustumaan ja avustamaan. Esimerkiksi
päiväkotiin, luomutilalle, mielenterveyskuntoutuskeskukseen tai lapsityövoiman vastaiseen järjestöön voi mennä antamaan
omaa aikaansa. Nämä paikat pyörivät
vähällä rahalla, joten heille on suuri apu vapaaehtoisista, vaikka portugalia
ei osaisikaan puhua. Paikalle meneminen merkitsee heille paljon, sillä se
osoittaa kiinnostusta ja pienikin apu on tarpeen.
Capim Grosso on melko pieni sisämaan kaupunki
Bahian osavaltiossa, noin 200:n kilometrin päässä Salvadorista. Saavuimme tänne
sunnuntai-iltana, sitä ennen ehdimme viettää neljä lomapäivää Salvadoriin
tutustuen. Pääsimme tutustumaan brasilialaiseen kulttuuriin oleilemalla Salvadorin
vanhassa kaupungissa, maistelemalla paikallisia ruokia ja samban askeleita
harjoitellen. Vietimme paljon aikaa myös rannalla käräyttäen aurinkoon
tottumattoman valkoisen nahkamme, sillä auringon intensiivisyys täällä
päiväntasaajan läheisyydessä on järjetöntä. Nyt vietämme toista
harjoittelupäivää hyvin rennoissa merkeissä järjestöön ja sen vapaaehtoisiin
tutustuen, syöden mangoja ja riippumatossa loikoillen. Lunta ei ole vielä
tullut ikävä!
-Elina ja Vilma
-Elina ja Vilma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti